APUA!
Kohta tapahtuu... Alkaa opiskelu ja tulee toinen lapsi, tuon ensimmäisen parhaillaan kunnolla kiukuttelevan ja huomionkipeän lapsen rinnalle. Pakostakin alkaa vähän jännittämään, jos miettii asioita, ehkä pitää lähinnä vaan keskittyä työhön ja kotitöihin, olla enempiä miettimättä...
Viime kirjoituksen jälkeen menikin melko paljon aikaa ennenkuin taas pääsin koneelle. Töissä. Kaikessa rauhassa :-) Tähän väliin mahtui Rääpäleen 1v. synttärit ja minun 1,5 viikon täyshoitoreissu keskussairaalaan. Stressiä vai mitä? No, jokin sai vatsan ärtymään ihan toden teolla, sain vatsakatarrin. Oli vaan niin epätodellinen olo omassa kropassa ja toisaalta mitä pidemmälle eteni, niin samalla myös epätoivoinen, kun mitään ei meinattu löytää. Vihdoin reilun viikon ronkkimisen jälkeen pääsivät selvyyteen vaivasta. No, siinä kertaalleen siirrettiin Rääpäleen synttäreitä ja vähän muutakin. Puoliso vietti tytön kanssa aikaa mummolassa melkein koko ajan ja elettiin sellasta vähän erilaista aikaa. Tyttöhän tosin otti asian ihan hyvin, ei itkutellu, ei vierastanu, ei ollu juuri mitään erityistä. Itsellä ja puolisollakin taisi tehdä vähän tiukkaa...
Sitten kun kotiuduin, päästiin juhlimaan, ensin sukujuhlia ja sitten Rääpäleen synttäreitä. Juhlaa juhlan perään! Ja kivaa oli, vaikkakin jossakin vaiheessa alkoikin kaipaamaan jo ihan n o r m a a l i a arkea... Jälkeenpäin voi sitten edelleen katsoa taaksepäin ja todeta, ettei sitä normaalia arkea koskaan tullutkaan. Sen verran lähellä on nuo uudet muutokset elämässä, että kohta mikään ei ole ennallaan. Mutta oikeastaan kuitenkin hyvällä tavalla, odotan innolla tulevaa. Ja tulevia ensimmäisiä kahden lapsen isän vuosia, joista toivottavasti jää edes kourallinen muistoja. Pitää vaan aktiivisesti jatkaa vauvakirjojen täyttämistä ja valokuvien ottoa, jotta olis sitten myöhemmin edes jotain mihin turvautua, kun nuo muutamat väsyttävät ja sumuiset vuodet on menneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti