Sunnuntai. Herään huomenna vähään aikaan neljänneksi viimeiseen työpäivään. Vajaa viikko töitä, jännityksen viikko. Pieni voi alkaa tulla tähän maailmaan nyt päivänä minä hyvänsä... Pikkuhiljaa on valmisteltu melkeinpä kaikki tulokasta varten. Kun juuri on vasta päästy Rääpäleen vauva-ajasta, on suurin osa asioista muistissa ja tarvikkeista hankittuna. Eivätkä ole edes ehtineet kerätä pölyä varastossa.
Vähän on jopa haikea olo Rääpäleen puolesta, kun Sintti yhtäkkiä tulee ja vanhempi tavallaan menettää oman ainutlaatuisen asemansa. Vähintäänkin, vaikkei edes osaisi (lue = osaa erinomaisen hyvin) olla mustasukkainen, menettää väistämättä osan huomiosta. Sellaisia kameleontti-vanhempia ei olekaan, jotka pystyisivät jakamaan yhtä paljon aikaa vielä toisenkin lapsen aikana... Toisaalta, mikäli on, olen valmis ottamaan hyviä neuvoja vastaan.
Ja mitähän sitä todella tapahtuukaan jo ehkä parin viikon päästä. Kaikki on edelleen jonkilaisen sumun takana. Tiedossa on, että toinen lapsi tulee, mutta mikään ei ole jännittävämpää ja kiehtovampaa, kuin sellainen odotus, josta ei tiedä mitään muuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti