Verkkokaupan FB-sivut avattu!!!

...ja samoin on myös www.leluputiikki.fi -sivulla tieto sivujen rakenteilla olosta. Jotenkin alkaa tulla paljon konkreettisemmaksi tuo leluputiikin avaus! Enää puoltoista kuukautta Lapsimessuihin 2012, ja siitä alkaa täysi rähinä!

Esikoisen ensimmäinen yökyläreissu Sintin syntymän jälkeen

Eilen aamulla lähdettiin kohti mammalaa, ensin vietäisiin Rääpäle mammalaan ja sitten pienemmän kanssa lääkärille, fysioterapeutille ja vielä ravitsemusterapeutille. Keskussairaalan tilat tulis päivän aikana hyvin tutuiksi... Ja koska tällainen päivä tosiaan oli tiedossa, oli jo hyvissä ajoin päätetty antaa esikoisen kokeilla yön yli oloa mammalassa. Ja koko päivähän kaupungilla meni, iltapäivän lopuksi palattiin kotio. Olihan tuo jännää ja erilaista, et olikin vain yksi lapsi ja niin kovin vähän tekemistä, no Sintti sai ainakin huomiota ja laatuaikaa, saatiin heti kokeilla fysioterapeutin jumppaliikkeitä ihan käytännössä.

Ja tänään olis pitkästä aikaa edessä taas opiskelujakso, loppuviikko menee rattoisasti, ei tekemisen puutetta! Ja kunhan mennään ensi viikkoon, selviää jälleen jotain lisää verkkokauppaan liittyen, siinä se etenee melkein huomaamatta... Palataan!

Perjantai 13. Hui kauheeta!!

No niin, on tää kirjoittaminen taas saanu odottaa... Nyt on riittänyt puuhaa lasten, opintojen ja yhden ihan uuden jutun kanssa. Sintti ja Rääpäle ovat nyt jo melkein eläviä legendoja! Ja tänä keväänä he saavat oman verkkokaupan. Se se vasta on aikaa vienytkin, kaiken sen ns. ylimääräisen. Elikkäs ollaanhan taas yhteyksissä ja muistakaahan seurata aikaanne, maalis- huhtikuussa tapahtuu!

Lokakuun juttu, 31.10.2011

Pitihän sitä nyt yks juttu saada aikaseks tässäkin kuussa...

Yllättävän paljon pitää kiirettä nyt kahden kanssa. Nää illat on sellasia miun omia aikoja, kun on sovittu puolison kaa, että mie valvon illan ja otan viimeisimmän syötön (poitsu syö pullosta) ja puoliso taas sitä seuraavan aamuyön syötön. Yleensä ilta menee kanniskellessa Sinttiä, tää on siis sitä omaa aikaa ;-) tai jos oikeen hyvä tuuri käy, myös vaikka kattoo telkkuu, surffata netissä, lukea jotain tms. Itkunen on poika ollu, syntymästä saakka. Heti aluksi oli ongelmia korvikkeen kanssa ja jo aika aikasessa vaiheessa tuli ensimmäinen tauti päälle. Ja onpahan ollu muutenkin mahanpuruja, tällä herkällä taiteilijasielulla, niinkuin vyöhyketerapeutti poikaa luonnehti.

Kaiken kaikkiaan elämä muuten maistuu hyvälle. Opiskelulle jää vielä toistaiseksi ainakin hyvin aikaa, tehtävät on kiinnostavia ja motivaatio on korkeella! Kotona on toki välillä raskasta, mutta pääosin kuitenkin antoisaa. Tää lasten kehityksen seuraaminen melkeinpä koko ajan on jotain, mitä en ikinä vaihtais pois.. Toki välillä pitää ihan keksimällä keksiä joku lähtö jonnekin, oikeastaan mihin vaan, kunhan se on vaan pois kotoa. Tämä vain siksi, ettei lähde seinät kaatumaan päälle. Liika on liikaa myös kotona pyörimisessä. Tekemistä kyllä riittää, et vaikkei ihan joka sekunti joku minuu tarvii, on aina vähintään pari projektia odottamassa. Muutamanhan tällä tontilla ja talossa on saanut jo valmiiksikin, terassi, leikkimökki, naulakko... Ja nyt kahden isänä hieman pienempiä, kuten ovikyltit lapsille, nukkekoti, palikkapeli...

Elämän makuista elämää, oli tämä sitten kliseistä tai ei.

Viikon pituinen opiskelun lähijakso päättymässä

Tässä on nyt taaperrettu viikko ammattikorkeakoulun tiloissa aamusta iltaan. Kotona on oltu helisemässä, tosin onneksi molemmat mummit ja minun rakas siskonikin ovat olleet valtavana apuna, "sijaisisinä" tai hoitotäteinä joka tapauksessa. Viikko on ollut raskas kaikille osapuolille, itse olen juuri ja juuri jaksanut sinnitellä iltapäivän viimeiset tunnit, välillä vähän huonommalla menestyksellä, mutta kuitenkin. Yhtenä päivänä piti jopa nukkua ruokatunnin ajan autossa, kun uni painoi niin pahasti päälle. Kotona on ehtinyt käydä vain kääntymässä, käytännössä vaihtamassa vaipat ja nukkumassa.

Ilman mummeja ei olisi pärjätty, ihan korvaamattomia ovat. Tosin silti on tunnelma kiristynyt viikon myötä, niin lapsilla kuin aikuisillakin. Viikon jäkso tähän tahtiin on aivan riittävä. Täytyy sanoa, että nyt olen todella tyytyväinen ratkaisuun jäädä pois työelämästä, se ei kerta kaikkiaan olisi sopinut tähän pakettiin. Iltaisin on riittänyt isillä ottajia, kotona on ollut vastassa sellainen vastaanottokomitea, ettei paremmasta väliä. Se on kyllä jotain raskaan koulupäivän (11h/pvä) jälkeen. Toisaalta päivän aikana on useampaan kertaan tullut mietittyä, et mites siellä kotona mahtaa mennä - ja pieni ikävä on koko ajan mukana.

Ja tämä siitäkin huolimatta, että raskasta ja väsyttävää se on tuo kotona oleminenkin, todellista kokopäivätyötä. Sintti on osoittautunut vatsastaan herkäksi ja siten tosi kovaääniseksi vauvaksi. Nyt kahden kuluneen viikon aikana on kokeiltu maitohapot ja hieronnat, tänään ollaan menossa vyöhyketerapiaan. Aiemmista kahdesta ei juurikaan ole ollut apua, joten lisäkeinot on nyt tarpeen... Ehkä tämäkin on yksi niistä syistä, miksei blogin kirjoittaminen ole maistunut. Ei aikaa, ei jaksamista..

Ja nyt nää lapset sitten on tehty, ainakin isän näkökulmasta. Näin yli kolmekymppisenä tuntuu jo siltä, että kaksi riittää ja kohta ei niidenkään perässä enää pysy. Meteliin ja unettomuuteen ottaa aika paljon aikaa tottua! Joten tarvikkeet ja vaatteet pikkuhiljaa huuto.net ja tori.fi -sivustoille, jos vahinko vielä käy, niin se saa käydä paaaaaljooon myöhemmin (lue = mahdollinen iltatähti).

Lauantai-ilta ja päivistä sekaisin...

Aika kuluu nyt nopeammin kuin koskaan ja siinä samassa tunnit loppuvat kellosta. Perhe vie nyt todella kaiken ajan, mutta hyvä niin, tämä on hienoa! Väsynythän sitä toki on melkein koko ajan, yöllä kun ei enää pelkästään nukuta. On tosi helppoa todeta nyt näin jälkiviisaana, että olipa pelkästään Rääpäleen kanssa niin mahdottoman helppoa. Poika tässä tosin koko ajan oppii uutta ja yhtenä myös oppii meidän rytmin；milloin nukutaan, milloin syödään, valvotaan jne. Muutosta tapahtuu jatkuvasti, nyt on vaan taaplattava nää väsyttävimmät ajat niin hyvin kuin mahdollista.

Mutta kattokaa nyt mitä meistä taas on tullut. Onko vähän komee kaveri! Heh, lapset on parhaimmillaan sukeltaessa ja nukkuessa ;-)

Tiistai 18.9.

Palattiin juuri kauppareissulta, Rääpäle ja minä. Äiti oli vauvan kanssa kotona päiväunilla, nuo unet kun näyttävät jäävän vähiin yöaikaan... Erityisesti äidillä. Tämä siitä syystä, että itse en enää herään vauvan ääniin, enkä välttämättä herää, vaikaa minuu varta vasten heräteltäisi. Tää on ihan uutta mulle, vaikka toki miulle aina on uni maistunut, mutta että näin sikeää unta!!!

Mutta aina ne edellisyön vaikeudet unohtuvat ja univelka hälvenee, kun päivällä touhuaa perheen parissa. Toisaalta vaikka ihan näinkin, että istuu sohvalla, kirjoittaa ja aina välillä vain vilkaisee natiaista. Sen verran suloinen mukula tää Sintti kyllä on. Ja omaa luuta ja nahkaa ;-)